Ei jätetä pulassa olevaa kaveria!

Niina Rantamäki
Projektitutkija
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Minua ihan oikeasti harmittaa. Siis se, mitä Julkiselle Palvelulle on tapahtumassa. Ensin oli ne huhut Julkisen Palvelun huonosta kunnosta. Puhuttiin ylensyömisestä, ylimielisyydestä ja liian vähäisestä liikunnasta. Oli kuulemma muuttunut paikalleen jämähtäneeksi kehäraakiksi, eikä sellaiset enää nyky-yhteiskunnassa pärjää – pitäisi olla tehokas, ketterä ja vaikuttava. Ja sitten alkoi se trimmaaminen. On lyöty kuin nyrkkeilysäkkiä – säästetty, leikattu, keskitetty ja ulkoistettu. Alkaa ressukka olla henkitoreissaan.  

Tämä on niin väärin. Vanha kaveri. Järjesti päivähoidon, koulutti ja tarjosi hoivaa ja huolenpitoa silloin kun sitä tarvittiin. Aurasi ja hiekoitti teitä, jotta pysyttäisiin pystyssä työmatkalla. Piti niin monella tapaa huolta. Ja olihan se sellainen yhdistävä tekijä – niin hyvässä kuin pahassa. On siinä kaikenlaista puuhaa ollut. Ei kait se ihme ole, että välillä väsähtää.

Enkä minäkään syytön ole. Taisi tapahtua vähän kuin vanhassa avioliitossa että alkaa pitää toista itsestään selvyytenä. Jäi puhaltamatta siihen yhteiseen hiileen. Näin jälkikäteen ihan hävettää.

En yritäkään väittää, että Julkinen Palvelu olisi joku pyhimys ollut. Olihan sillä omat heikkoutensa. Väritön, hajuton, mauton. Kömpelö, joustamaton ja yksioikoinen – sitäkin. Ja kieltämättä alkoi vauhtisokeuskin jossakin vaiheessa vaivata. Kuvitteli olevansa kaikkivoipainen ja pärjäävänsä ilman apua.

Mutta silti. On tämä nykyinen höykkyytys jotensakin kohtuutonta. Eikä niin montaa hyvää sanaa voi sanoa noista tilalle tuotetuista korvaajista. Vaikuttavat oikein aidoilta Troijan Hevosilta. Kuosi on kyllä kunnossa, mutta koskaan ei tiedä, mitä sieltä sisältä ulos putkahtaa.    

Joten jos nyt istuttaisiin yhdessä alas ja alettaisiin miettiä tätä hommaa ihan alusta. Palautettaisiin mieliin, miksi Julkinen Palvelu silloin aikoinaan tänne tuli. Kirjattaisiin ylös ihan kaikki. Ja laadittaisiin oikein yhteinen suunnitelma siitä, mihin yritetäänyhdessä päästä. Ei jäätäisi kiinni lillukanvarsiin ja määrättäisiin euron sakko niille, jotka sanovat ”Ei se kuitenkaan onnistu…” tai ehdottavat asian siirtämistä konsulttiyhtiön selvitettäväksi.

Tuliko kahdesta yksi

Kaija Kähäri-Wiik 

toimialapäällikkö

Keski-Pohjanmaan ammattiopisto, Hyvinvointiala

 

Muistaako kukaan enää aikaa, kun koulutettiin apuhoitajia, kuntohoitajia, lastenhoitajia, kodinhoitajia, kehitysvammaistenhoitajia, lääkintävahtimestari-sairaankuljettajia, vastaanotto-osastoavustajia, hammashoitajia ja mielenterveyshoitajia? En halua ihannoida entistä koulujärjestelmää, mutta taisi siinä olla muutamia hyviä puolia. Opiskelijan kannalta sellaisena näkisin helposti omaksuttavan ammatti-identiteetin muodostumisen, minkä johdosta työmahdollisuudet olivat selkeät. Ryhmät olivat kiinteitä ja pysyviä, mikä useimmiten loi mahtavan luokkahengen ja positiivisen sosiaalisen kontrollin poissaoloihin ja tehtävien suoritukseen. Opettajan pöydän takaa katsottuna ryhmät olivat keskenään erilaisia, persoonallisia niin, että vaikka opettaja ei olisi tiennyt, mikä ryhmä on kysymyksessä, hän olisi voinut sen tunnistaa esimerkiksi opiskelijoiden silmien pilkkeestä, pukeutumisesta, äänekkyydestä ja osallistuvuudesta.

                                                                                                                         

Kunnissa huomattiin 1990-luvun lamaa lähestyttäessä sosiaali- ja terveysaloilla päällekkäisiä toimintoja. Muun muassa saattoi käydä niin, että kotihoidossa olevan asiakkaan luona kävi samana päivänä kodinhoitaja, apuhoitaja ja josko vielä seurakunnan diakonissa piipahti. Sitten taas kukaan ei käynyt pitkään aikaan. Näiden ongelmien purkamiseksi ryhdyttiin työstämään lähihoitajan koulutusta, jonka oli tarkoitus korvata yhdellä tutkintonimikkeellä kaikki edellä mainitut ammatit. Tosin koulutusohjelmiin, ”erikoistumisvuoteen”, upotettiin entisten tutkintojen työtehtävät. Tämän seurauksena opiskelijaryhmät hajoavat koulutuksen viimeisenä vuotena ja valinnaisuuden vuoksi jo ensimmäisinä vuosina.

Lähihoitaja hyödyntää työssään laaja-alaista sosiaali- ja terveysalan tietoperustaa ja osaamista. Nykyiset yhteiskunnalliset ongelmat ovat monimutkaisia ja niiden ratkaiseminen vaatii eettistä osaamista, vastuullisuutta, yhteistyötä, neuvottelutaitoa, joustavuutta, suvaitsevaisuutta ja luovuutta. Näitä ominaisuuksia ja taitoja pyritään opiskelijoissa kehittämään sen lisäksi, että tietotekniikan ja kielten osuus koulutuksessa korostuu.

Työelämän rakenteelliset muutokset, taloudelliset vaikeudet ja asiakkaiden arkielämän kysymykset edellyttävät jatkuvasti yhä enemmän työntekijältä monipuolista osaamista. Niinpä hyvän lähihoitajan tunnusmerkkeihin kuuluvat yhteistyötaidot ja kyky toimia osaltaan työyhteisössä tulokselliseen toimintaan tavoitteiden mukaisesti. Tuntuu melkein siltä, että nykyään ja varsinkin tulevaisuudessa jokaisen lähihoitajan pitäisi korvata kaksi edeltäjäänsä uusin ja muuttuvin taidoin.

Hyvinvoinnin ja palvelujen innovaatioita syrjäkyliltä?

Mari Kattilakoski

projektitutkija, Pakallinen hallinta maaseudun palvelurakennemuutoksessa -hanke

Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Maaseutuun liitetään usein ajatus ikääntyvästä ja harvenevasta väestöstä, autioituvista kylistä. Mielikuvat pitävät osin paikkansa. Erityisesti harvaan asuttu maaseutu ikääntyy muuta maata nopeammin. Lukuun ottamatta kaupungin läheistä maaseutua asutus maaseudulla vähenee, harvaan asutulla maaseudulla jopa dramaattisesti. Monimuotoisen maaseudun autioitumisesta ei kuitenkaan voi puhua. Maaseutua pidetään, työpaikkojen ja palvelujen vähentymisestä huolimatta, houkuttelevana asuinympäristönä. Tuore maaseutubarometri paljastaa, että jopa joka kolmas suomalainen haluaisi asua maaseudulla. Erityisesti kaupungin läheinen maaseutu houkuttelee uusia asukkaita ja siellä asuvat kokevat oman hyvinvointinsa maan parhaimmaksi. Kaupunkilaisille maaseudulla on kasva merkitys lisääntyneen vapaa-ajanasumisen, monipaikkaisuuden ja (hyvinvointi)matkailun myötä.  Maaseutu ei siis ole autioitumassa vaan sen merkitys ihmisten hyvinvoinnille näyttää päinvastoin olevan kasvamassa.

Hyvinvointivaltion ja palvelurakenteiden uudistamisprosesseissa maaseutu ja Suomen maantiede tuntuu toisinaan unohtuvan. Uudistuksia toteutetaan suuruuden logiikalla, isojen keskitettyjen ratkaisujen uskotaan synnyttävän kustannustehokkaita ja laadukkaita palveluja. Suuruuden logiikalla ei kuitenkaan pystytä muuttamaan maantieteellistä todellisuutta - Suomi on harvaan asuttu maa jossa etäisyydet ovat pitkiä ja merkittäviä keskuksia on vähän. Maaseutualueilla asuu lähes kolmannes suomalaisista ja erityisesti harvaan asutulla maaseudulla palvelumarkkinoiden valinnanvapauden sijaan miettimistä riittää palvelujen saatavuuden, saavutettavuuden ja sujuvan arjen ratkaisuissa.

Paikallisuuden ja läheisyyden arvostus on kasvanut useilla aloilla, erityisesti lähiruoka ja -energia ovat nosteessa. Palveluissa muutos on sitä vastoin ollut kohti keskitettyjä ratkaisuja. Uusien lähipalvelumallien kehittämiseen luodaan kuitenkin kasvavia odotuksia niin kansalaisten kuin päättäjien suunnalta. Liikkuvien ja sähköisten palvelujen kehittäminen toimii vain osaratkaisuna, lähipalvelujen turvaamiseen ja kehittämiseen tarvitaan uudenlaista ajattelua ja sektorirajat ylittäviä kumppanuuksia.

Maaseutututkijana olen vieraillut kylissä, joissa - kylläkin pitkälti olosuhteiden pakosta - on luotu uudenlaisia kansalaisosallistumiseen, yhteisöllisyyteen ja eri sektoreiden yhteistyöhön pohjautuvia lähipalvelumalleja arjen sujuvuuden turvaamiseksi. Rohkenenkin epäillä että palvelujen ja hyvinvoinnin sosiaaliset innovaatiot eivät tule syntymään suuruuden ekonomian vaan läheisyyden ekonomian kehittymiselle. Ja tässä kehityksessä suomalaisen maaseudun paikallisyhteisöt tulevat olemaan pioneereja.   

Tunnistatko pelaajan – ongelmapelaajan?

Juha Pekola

Opettaja, mielenterveys-, kriisi ja päihdetyö

Centria ammattikorkeakoulu

  

Oletko facebookissa, twitterissä, Youtubessa, Instagramissa ja mitä näitä nyt onkaan? Hallitsetko somea, peukutatko työkaverin kuvia, lähetätkö instagramiin kuvan lautasannoksesta, jonka miehesi loihti sinulle sunnuntaina? Montako tykkäystä sait? Odotitko lauantaina kiihkeästi lottoriviä, ostitko arvan, löitkö vetoa pelituloksesta, pelasitko kauppareissulla ohi mennessäsi hedelmäpeliä? Pelaatko, pelaatko kenties liikaa, onko sinulla peliongelma, onko sinulla peliriippuvuus? Tunnistatko sen, mikäli näin on. Vaikka sinulla ei ole, ehkäpä asiakkaallasi on.

Mistä rahapeleissä on kysymys?

On olemassa mitä erilaisimpia pelejä, suomalaisten suosikista Lotosta aina nettipokeriin ja pajatsoon asti. Tietokone ja internet mahdollistavat uusien pelien ilmestymisen koko ajan.  Rahapeleillä tarkoitetaan kaikkea sellaista pelaamista, jossa pelin voitto tai tappio on rahaa tai rahan arvoinen. Arpajaislaissa (ArpajaisL 2 §) arpajaisilla (= rahapelit) tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahavoiton.  Rahapelit perustuvat usein sattumaan, näissä voitto määräytyy kokonaan sattuman perusteella, esim. lotto, ruletti ja rahapeliautomaatit. Joissakin peleissä voi voitto perustua osin pelaajan tietoon ja taitoon pelin säännöistä, todennäköisyyksistä ja pelikohteista, esim. vakioveikkaus, toto, pokeri. Voiton todennäköisyys vaihtelee suurestikin, eri peleissä on erilaiset todennäköisyydet. Esim. lotossa päävoiton saamisen todennäköisyys on 1:15 300 000 ja raha-automaateissa päävoiton todennäköisyys on 1:1 000 tai jopa 1.10 000. Pelaajat kyllä usein luovat kuvitteellisia käsityksiä onnenpelien tuloksien hallinnasta. He pyrkivät ennustamaan tulosta aikaisempien pelien tulosten perusteella. Pelaajien ajatusharhat/uskomukset ovat usein seurausta ihmisten kyvyttömyydestä huomioida tapahtumien riippumattomuutta toisistaan ja ymmärtää peliin liittyviä todennäköisyyksiä. Kyseessä on ns. pelaajan harha. (THL 2009.)

Suomalaisten pelaaminen

Suomessa rahapelaaminen keskitetty Veikkaukselle, RAY:lle (raha-automaatti yhdistys) ja Fintotolle (hevosurheilu). THL:n Suomalaisten rahapelaaminen 2011 – kyselyssä selvitettiin 15 – 74 vuotiaiden suomalaisten rahapelaamista. Kyselyyn vastanneista 78% oli pelannut viimeisen 12kk:n aikana jotakin rahapeliä. Rahapelejä pelanneista 12% pelasi useita kertoja viikossa ja n. kolmasosa vähintään kerran viikossa. Internet on avannut uusia mahdollisuuksia pelata rahapelejä. Suomessa laillisia rahapelejä netissä tuotavat Veikkaus, RAY ja Fintoto. Internetissä on lukematon määrä ulkomaalaisia (osa hyvinkin kyseenalaisia) rahapelisivustoja. Noin viidesosa (21%) rahapelejä pelanneista 15 – 79 vuotiaista on pelannut netissä viimeisen 12 kk:n aikana, 16% kertoo pelanneensa myös ulkomaalaisten peliyhtiöiden sivuilla. Suomalaiset käyttävät rahapeleihin tutkimuksen mukaan keskimäärin 14,14€ viikossa. Suomalaiseten pelinyhtiöiden voitto, eli pelaajien tappio oli v.2010 1,5miljardia euroa. (THL 2012, 20-27.)

Pelaaminen – ongelmapelaaminen - peliriippuvuus

Suurimmalle osalle pelaajista ei pelaaminen tuota minkäänlaisia ongelmia. Noin neljäsosa suomalaisista ei pelaa lainkaan, toisessa ääripäässä on paljon pelaavia ongelmapelaajia. Tämä toinen ääripää voidaan määritellä riskipelaamiseksi, ongelmapelaamiseksi ja peliriippuvuudeksi tai pelihimoksi. Riskipelaajat pelaavat runsaasti johon liittyy suuri riski myöhemmin ilmeneviin ongelmiin ja haittoihin. Ongelmapelaamiseen liittyy eriasteista haitallista pelaamista, joka vaikuttaa kielteisesti eri elämän osa-alueille (työ, koulu, opiskelu, perhesuhteet jne.) Pelihimolla ja –riippuvuudella tarkoitetaan ICD- ja DSM-tautiluokitusten kriteerit täyttävää pelaamista. (Heikkilä, Laine, Salokoski, 2009.) THL:n tutkimuksessa v.2011 kartoitettiin ongelmapelaajien määrää SOGS-R – kyselyn perusteella (South Oaks Gambling Screen). Tämän luokittelun perusteella ongelmapelaajiksi viimeisen 12kk:n aikana luokiteltiin 2,7% Suomen 15-74 vuotiaasta väestöstä. Ongelmapelaaminen on selvästi yleisempää miehillä kuin naisilla.  (THL 2012, 39.)

Kohtaatko työssäsi – miten puutut

Ongelmapelaaminen ja peliriippuvuus ovat vaikeasti havaittavia ja osin haasteellisesti mitattaviakin. Pelkillä euromäärillä ei ongelmapelaaminen ilmene, jollekin 100€ panos on jo liikaa jollekin 10000€ pieni summa. Eräässä lehdessä esim. uutisoitiin miehen hävinneen nettipokerissa yli 100 000€.  Rahapeliongelmista aiheutuvat ongelmat uhkaavat ihmisten hyvinvointia ja kansanterveyttä. Velkakierrettä, pikavippejä, univaikeuksia, masennusta, ahdistusta, sosiaalisia ongelmia jne. Peliongelmista kärsivät niin pelaajat kuin pelaajien läheisetkin. Pelkästään ongelmapelaajia arvioidaan olevan n.110 000 ja tämän lisäksi iso joukko ongelmapelaajan läheisiä. Peliongelmaa ei siis missään tapauksessa pidä vähätellä, vaan asiaan tulee tarttua. Pohjanmaan alueelle saatiin viime vuonna THL:n Pelipilotti-hanke. Keski-Pohjanmaan ja Vaasan yhteishanketta hallinnoi Kokkolan kaupunki/ Pohjanmaan päihdetyön kehittämiskeskus. Hankkeen avulla on tarkoitus saada ongelmapelaajien alueelliset tuki- ja hoitopalvelut kuntoon. Hankkeen tavoitteena on peliongelman tunnistamisen, puheeksiottamisen ja hoitoonohjauksen ja hoidon kehittäminen perus- ja erityispalveluissa. (Lång 2013.) Centria AMK on edustus hankkeen ohjausryhmässä sekä kehittäjäryhmässä. Osin tämän hankkeen innoittamina Centria AMK, VAMK (Vaasan AMK) ja SEAMK (Seinäjoen AMK) toteuttavat parhaillaan myös THL:n koordinoimaa Rahapelien ehkäisy ja hoito- verkkokurssia. Tällä viiden opintopisteen kurssilla on kattava materiaali- ja tietopaketti rahapeleistä ja rahapelihaitoista. Kurssi koostuu kolmesta moduulista 1. Rahapelaaminen yhteiskunnassa (2op) 2. Rahapeliongelman synty, kohtaaminen ja ehkäisy (2op) ja 3. Hoito- ja kuntoutusmenetelmät rahapeliongelmissa (2op).  Kurssi kestää n. 6kk ja toteutetaan pääosin verkossa, lukuun ottamatta kolmea lähipäivää. Kurssi soveltuu erinomaisen hyvin kaikille niin sosiaali- kuin terveysalan ammattilaisille ja opetushenkilökunnalle, oikeastaan kenelle tahansa. THL on tämän kurssin lisäksi rakentanut pienempiä verkkokursseja esim. Rahapeliongelmien kohtaaminen mielenterveystyössä 2op. Verkkokurssien järjestäjinä toimivat oppilaitokset ja korkeakoulut. Centria AMK:lla on mahdollisuus toteuttaa erilaisia aiheeseen liittyviä verkkokursseja myös yhdessä VAMK:n ja SEAMK:n kanssa ja mahdollisesti myös Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kanssa.

Erityisesti rahapelaaminen herättää suuren yhteiskunnallisen huolenaiheen. Suomalaiset ovat havahtuneet peliongelman mukanaan tuomiin haittoihin. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät kohtaavat yhä useammin ongelmapelaajia ja heidän läheisiään. Useammassa viimeaikaisessa tutkimuksessa ammattilaiset, niin perus- kuin erityispalveluissa, kaipaavat osaamisen vahvistamista. Peliongelmasta puhuminen ja sen puheeksi ottaminen tulisi olla luonnollinen osa työtä. Tässä toki riittää haastetta kun päihdeongelmankin puheeksi ottaminen osin kangertelee. THL on koonnut netti sivuilleen kattavan materiaalipaketin peliongelmista. Tietoa ja koulutusta on saatavilla, niitä hyödyntämällä löytyy välineitä ja apua peliongelmaisen ja hänen läheisensä kohtaamiseen.  

Niin ja tässä kirjoituksessa keskityttiin rahapeleihin. Kokonaan käsittelemättä ovat tietokonepelit, kännykkäpelit, facebookit ja muut tietotekniikan mukanaan tuomat ilmiöt.

 

 

Lähteet:

Heikkilä, J., Laine, J. & Salokoski T., 2009. Rahapelien haitta-arviointi. Helsinki: THL  

Lång S. 2013. Pelipilotti 2013–2015. Toiminta ja taloussuunnitelma. Pohjanmaan maakuntien päihdetyön kehittämiskeskus. 

Turja, T., Halme, J., Mervola, M., Järvinen-Tassopoulos, J. & Ronkainen, J-E., 2012. Suomalaisten rahapelaamien 2011. Tilastoraportti. Helsinki: THL.